Heinä-elokuun tauon jälkeen ja Redin mammiksen jälkeen alkaa tuntua, että treeni-into alkaa pikku hiljaa palautua ennalleen! Oltiin tänään Redin ja Riksin kanssa treenailemassa putken suun ohituksia ja juoksulinjoja (koira kulkee putken ja ohjaajan välissä väärien putken suiden ohi).

Redi on nyt siis pari kertaa ollut treeneissä mukana harjoittelemassa puomia ja paikallapysymistä, mutta nyt se sai tehdä pikku pätkää ilman rimoja. Hauska tapaus. Mammiksen jälkeen se on niin kuulolla, pysyy yllättävän hyvin lähdössä, ei sinkoile putkiin (joudun jopa vähän harjoittelemaan kauempaa putkeen lähetystä uudestaan) ja kuuntelee ohjausta. Ihana Redi. Täytyy hioa vielä vähän kepeille lähetyksiä suorasta kulmasta ja vauhdilla (! niistä tuli kisoissa kovassa vauhdissa eniten virheitä kuluneena keväänä), kontaktien häiriötreeniä, välistävetoja ja työntöjä vinohypyille niin eiköhän me tästä vielä kisaradoille selvitä. Itseasiassa jo ennen mammista musta aloi tuntua, että palaset alkaa vihdoin loksahdella kohdilleen.

Riksille pätkä olikin vähän haastavampi. Sen kanssa kun on syksyllä treenattu paljon irtoamista, niin se bongaa radalta lähinnä olevan putken ja painelee sinne. Treeni tuli siis tarpeeseen. Parin opastetun toiston jälkeen pätkä/t sujui/vat kuitenkin erinomaisesti, kun aivot alkoi käydä samoilla rattailla osaamisen kanssa. Redin jälkeen Riksiä on kyllä ollut ihanan helppo kouluttaa, kun se säätelee omaa vauhtiaan osaamistason kanssa ja käyttää aivojaan, myös agilityssa.