Vanhimmalla koirallani, Seralla todettiin ennen joulua kaihi ja lasiaisenrappeuma. Olin jo osannut odotellakin tätä, sillä Seran toinen silmä on jo pitkään ollut sameampi. Edellisessä silmätarkastuksessa sameus todettiin vain joksikin proteiinikertymäksi, mutta kun Seran hämärä- ja syvyysnäkö alkoivat heiketä, arvelinkin, että jotain tämän suuntaista olisi tulossa. Nyt silmiä hoidetaan tulehduskipulääketipalla ja seurataan, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Vaikkakin perinnölliset silmäsairaudet ovat ikäviä, onneksi meidän kohdalla kyse on ainakin toistaiseksi vielä tilanteesta, jolle voidaan tehdä jotain. 

Näön heikkeneminen ei juuri Seraa tunnu häiritsevän vaan mummo? porskuttaa samaan malliin kuin ennenkin. Ja koska näkö heikkenee niin aloitimme loppuvuodesta muiden aistien vahvistamisen ja teimme kahdeksan vuoden tauon jälkeen Seran ensinmmäisen metsäjäljen. Käsittämätöntä, miten hienosti se meni (ekasta jäljestä tuli vahingossa L-muotoinen) ja miten innoissaan pieni kirppu oli! Okei, olemme tässä muutama vuonna treenanneet peltojälkeä, mutta silti. Ehkäpä me löysimme Seralle tästä uuden vanhuuspäivien harrastuksen. Uskaltaisikohan sitä oikein kisaamaankin tässä lajissa...? Sera vaan on aina ollut niij hyvä kaikessa, mitä tekee! Olen ikuisesti kiitollinen Taijalle tästä ihanasta koirasta!