Vanhimmalla koirallani, Seralla todettiin ennen joulua kaihi ja lasiaisenrappeuma. Olin jo osannut odotellakin tätä, sillä Seran toinen silmä on jo pitkään ollut sameampi. Edellisessä silmätarkastuksessa sameus todettiin vain joksikin proteiinikertymäksi, mutta kun Seran hämärä- ja syvyysnäkö alkoivat heiketä, arvelinkin, että jotain tämän suuntaista olisi tulossa. Nyt silmiä hoidetaan tulehduskipulääketipalla ja seurataan, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Vaikkakin perinnölliset silmäsairaudet ovat ikäviä, onneksi meidän kohdalla kyse on ainakin toistaiseksi vielä tilanteesta, jolle voidaan tehdä jotain. 

Näön heikkeneminen ei juuri Seraa tunnu häiritsevän vaan mummo? porskuttaa samaan malliin kuin ennenkin. Ja koska näkö heikkenee niin aloitimme loppuvuodesta muiden aistien vahvistamisen ja teimme kahdeksan vuoden tauon jälkeen Seran ensinmmäisen metsäjäljen. Käsittämätöntä, miten hienosti se meni (ekasta jäljestä tuli vahingossa L-muotoinen) ja miten innoissaan pieni kirppu oli! Okei, olemme tässä muutama vuonna treenanneet peltojälkeä, mutta silti. Ehkäpä me löysimme Seralle tästä uuden vanhuuspäivien harrastuksen. Uskaltaisikohan sitä oikein kisaamaankin tässä lajissa...? Sera vaan on aina ollut niij hyvä kaikessa, mitä tekee! Olen ikuisesti kiitollinen Taijalle tästä ihanasta koirasta!

Redin pentu Paavo-parsoni otti huikean ja vauhdikkaan voittonollan agilityn ykkösluokassa! Paljon onnea Henna ja Paavo! Kasvattajana olen niin onnellinen siitä, että sekä Paavolla että Fairylla on agility alkanut sujua alun haasteiden jälkeen niin hienosti. Kiitos siitä kuuluu taitaville omistajille.

Tässä linkki Paavon menoon (en tosin ole ihan varma, toimiiko se...)

https://www.facebook.com/video.php?v=10152609001663285

Touko (Speedpump Alphachaos) kävi eilen morsianehdokkaita varten virallisessa silmä- ja polvitarkissa. Silmät olivat priimat, mutta polvet valitettavasti 0/1. Ykkösen polvi tarkoittaa, että polvinivel on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan kuitenkin liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan avustuksella luksoitumaan, mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella palautuu itsestään paikoilleen. 

Ykkösen polvi ei toivottavasti Toukoa tule koskaan vaivaamaan, mutta päätimme kuitenkin yhdessä Toukon omistajan kanssa jättää Toukon jalostuksesta pois, kun otetaan huomioon Redin (polvet 0/0) toissakesän polvileikkaus ja Fairyn hammaspuutokset (luusto ja hampaat kehittyvät sikiökaudella samasta aihiosta). Harmi sinänsä, kun Touko ja kaikki muutkin pennut ovat muuten niin mahtavia! 

Speedpumpin pentuja ei siis olemassa olevista linjoista niiden hyvistä ja rakastettavista puolista huolimatta ole enää tulossa. Valitettavasti tässä kävi näin, vaikka sitä kuinka yrittäsi parhaansa. :( 

Toivottavasti viimeisen parin vuoden vastoinkäymiset koirarintamalla olisi pian selätetty ja kenties jossain vaiheessa perhettämme taas ilahduttaisi uusi, ihana, terve, hyväluonteinen ja -rakenteinen parson-neiti! Siihen asti keskityn täysillä nauttimaan yhteisistä hetkistä ja harrastuksista Seran ja Redin kanssa sekä fiilistelemään ihanien kasvattien kuulumisia hyvistä kodeistaan. 

Redin kanssa agilityn harrastaminen on viimeisen vuoden aikana alkanut olla niin mukavaa ja olemme molemmat päässeet nautiskelemaan hyvästä flowsta. Seran kanssa ajattelin eläkepäivien iloksi uudelleen viritellä mejä-harrastusta tai eihän me siinä silloin aikoinaan päästy kuin alkuun, kun agility vei voiton, mutta josko nyt yritettäisiin uudestaan!

Lisäilläänpäs tänne välillä myös Toukon (Speedpump Alphachaos)  kuulumisia! Touko asustelee Tampereella ja ihastuttaa sieltä käsin paitsi palvelijoitansa myös kasvattajaansa täällä Vantaalla. Olen päässyt nauttimaan Toukon seurasta muutaman kerran, kun poika on ollut meillä hoidossa. Se on sopeutunut meidän perheeseen ja parson-tyttöjen menoon muitta mutkitta. Samalla ollaan perehdytty myös agilityn alkeisiin Toukon kanssa. Intoa ja vauhtia tuntuisi riittävän ihan kuten äidillään Redilläkin. Tosin oppiminen tapahtuu huomattavasti helpommin ja nopeammin, sillä keskittyminen on vähän toista luokkaa, kun kierrokset pysyy paremmin hallittavalla alueella.

Toukosta on kasvanut oikein komea parson-poika. Se on hyväluustoinen, tasapainoinen, ideaalikokoinen uros. Sillä on kaksinkertainen rough-karva, mutta korvien kiinnitys on vähän korkealla ja silmät voisivat olla hieman tummemmat. Touko on luonteeltaan mahtava, juuri sellainen kuin toivoin ja minkälainen parson-pojan mielestäni kuuluukin olla: hyvähermoinen, avoin, iloinen, vilkas ja siitä löytyy myös vähän terävyyttä. Hyvää jalostusmateriaalia siis! ;)

Alla Toukon omistajan ottama kuva ihanasta Toukosta.

Hyvien ratojen, mutta huonojen tulosten saattelemana me ollaan Redin kanssa palattu taas kisakentille. Olen niin onnellinen siitä, että meidän yhteistyö toimii ja Redi voi hyvin!

Vähän meinasin jo lannistua kisaamisen suhteen ja keskittyä vain agilitysta nauttimiseen, mutta onni on ihanat agi-ystävät, jotka jaksavat kannustaa ja lokakuussa alkavat valkku-treenit, jotka pakottavat miettimään tavoitteet ja tekemään tarkan treenisuunnitelman. Jos oma tavoite liittyy nollaprosentin kasvattamiseen, niin miten ihmeessä tavoitteiden toteutumista sitten seurataan, jos ei kisaradoilla?! Näin ollen kisakentilla tavataa, kaverit!

Reiskan lisäksi myös Redin jälkikasvu on alkanut viilettää kisakentillä! Fairylle (Gammawarning) on kisakirjaan laitettu mustetta jo kahden nollan verran 1-luokassa ja Paavollakin (Betacrisis) on ollut hienoa menoa ja läheltäpiti-tilanteita. Agility on useimmiten pienestä kiinni, I know ja niin tietää Redikin!